Anteeksi rakkaat lukijat, mutta en pystynyt enää tekemään uutta osaa Foresteille, koska ladattuni menivät sekaisin ja lopulta jouduin poistamaan kaikki ladatut ja siinä samalla menivät sitten Forestitkin. Joka tapauksessa olin kuitenkin jo lopettamassakin tätä legacyä, sillä kolmonen on "vihdoin" täällä ja aloitan sitten uuden legacyn, kun kolmosen legacy ohjeet tulevat :)

Muistutan kaikkia seuraamaan tarinani sivua Lawrenttien kohtalo, koska sinne tulee ilmoituksia uusista tarinoista ja legacyistä, joten käykäähän aina silloin tällöin kurkkaamassa, jos sinne olisi tullut jotain uutta :)

Kiitän vielä kaikkia lukijoitani oikein paljon, kun luitte ja kommentoitte legacyäni :) Toivon myös, että te kaikki lukijani tulette, myös lukemaan uusia legacyitäni sekä tarinoitani, joten muistakaahan käydä Lawrenttien kohtalon sivuilla :)

Hyvää kesän jatkoa ja unohtumattomia peli hetkiä kolmosen ja miksei kakkosenkin parissa :)

<3: Vanessa

Näin alkuun pyydän kaikilta lukijoiltani syvästi anteeksi, kun osan saapumisessa on kestänyt näin kauan, mutta kirjoitelmat puskevat päälle ja aikaa ei tunnu riittävän mihinkään, mutta nyt sain vihdoin tehtyä uuden osan, joten toivottavasti pidätte ja muistakaahan kommentoida ;)

Nyt kun kaksoset olivat teinejä he halusivat juhlistaa syntymäpäiväänsä, mutta minä en vain jaksanut olla juhla tuulella.

"Kuulkaahan, olen todella pahoillani, kun en nyt jaksa juhlia, mutta olkaa nätisti niin minä menen jo nukkumaan, jos se vain teille sopii?" Kysyin kaksosilta vaisusti.

Wilma tuli luokseni ja otti olkapäästäni kiinni lempeästi.

"Mene vain lepäämään, sinulla on ollut rankkaa ja me kyllä ymmärrämme sen" Sanoi Wilma hymyillen.

"Joo me ymmärretään kyllä" Sanoi Williamkin ja tuli halaamaan minua.

Niinpä menin nukkumaan ja jätin kaksoset juhlistamaan syntymäpäiväänsä kahdestaan.

Eipä aikaakaan, kun nukahdin, mutta en tiennyt, että minua tarkkailtiin.

Will hiippaili pihallani, mutta ei hän pahaa tarkoittanut. Hän vain tarkisti, että perheellämme oli kaikki kunnossa.

"Hienoa, nyt kun äiti ei ole meitä vahtimassa niin lähdetään juhlimaan teiniyttämme yhteen todella makeaan klubiin, joka avattiin juuri vähän aikaa sitten, me kaksi juhlimassa railakkaasti, mitä sanot?" Kysyi William Wilmalta innoissaan.

"Ei, ei ja ei! Tuo kuulostaa naurettavalta ehdotukselta! En todellakaan ole tulossa mukaasi!" Kivahti Wilma.

"Etkai sinä todella ole tuollainen ilonpilaaja? No ihan sama, jos sinä et lähde niin menen sitten yksin!" Kivahti puolestaan William ja käänsi selkänsä Wilmalle.

"Voih" Parahti Wilma.

"Noh... Hyvä on, lähden mukaasi, mutta vain, jos lupaat olla kiltisti!" Sanoi Wilma tomerasti.

Niin kaksoset tilasivat taksin ja hiippailivat hiljaa ulos talosta jotteivat herättäisi minua.

Klubin pihalle tultuaan kaksoset katsoivat hienoa klubia säkenöivin silmin. William katsoi Wilmaa hymyillen, mutta Wilmaa jännitti valtavasti.

Wilma meni ensimmäiseksi tilaamaan juoman, sillä hän halusi hetken aikaa katsoa muiden tanssimista ennenkuin uskaltautuisi itse mukaan.

Williamilta ei uskallusta puuttunut ja hän menikin suoraa päätä tanssilattialle.

Eräs nainen tuli kuin tyhjästä tanssimaan Williamin kanssa ja Williamhan ei ollenkaan pannut pahakseen.

Hyvin komea mies tuli istumaan Wilman viereen, mutta Wilmaan mies ei tehnyt vaikutusta, osa syynä oli kuitenkin se, ettei Wilma edes huomannut koko miestä.

Muuan toinen mies päätti kokeilla onneaan ja meni suoraan juttelemaan Wilmalle.

"Hei olen Eetu, tule kanssani katolle, siellä on todella loistavat näköalat" Sanoi mies ja hymyili ovelasti katsoen Wilmaa suoraan silmiin.

"Hyvä on, juon vain tämän lasin ensin" Sanoi Wilma hymyillen ja katsoi, kun mies meni edeltä katolle.

Wilman juotua lasinsa hän lähti kohti katolle vieviä portaita.

Samaan aikaan tanssilattialla William oli jo lähentynyt tätä salaperäistä naista kohtaan.

Kun Wilma saapui katolle häntä odotti siellä iloinen Eetu.

"Hienoa, että tulit!" Huudahti Eetu halaten Wilmaa.

"Mihin sinä olet paitasi hukannut?" Naurahti Wilma iloisesti.

"Ehdin käydä tuossa uima-altaalla" Sanoi Eetu hymyillen.

Eetu katsoi Wilmaa syvälle silmiin ja hymyili.

Eetu alkoi hivuttamaan kättään alemmas Wilman selkää.

Eetu ei malttanut enää vaan suuteli Wilmaa intohimoisesti.

Tämän jälkeen Eetu vaihtoi arkivaatteet päälleen ja lähti kävelemään klubilta sanaakaan sanomatta.

Wilma jäi katolle yksin hyvin hämillään tilanteesta.

Samaan aikaan Williamillakin meni varsin hyvin salaperäisen naisen kanssa. Pian nainen kuitenkin lähti klubilta.

Hetken kuluttua Wilma ja William lähtivät klubilta ja tilasivat taksin. Taksissa oli varsin hiljaista, sillä kummatkin miettivät klubin tapahtumia.

Kun Wilma ja William saapuivat talon pihaan Wilma ei voinut oikein hyvin.

"Oih, taidan kaatua!" Huudahti Wilma peloissaan.

Niin Wilma kaatui maahan tajuttomana.

William ryntäsi siskonsa viereen.

"Voi sisko!" Huudahti William myötätuntoisesti ja kantoi Wilman olohuoneen sohvalle.

Aamulla Wilma nukkui vielä myöhään aamuun asti.

Pian minä tulin olohuoneeseen ja näin Wilman makaamassa sohvalla.

"Wilma! Wilma herää!" Huudahdin huolestuneena.

"Mi...Missä minä olen?" Kysyin hieman tokkuraisena ja nousin istumaan.

Istuin Wilman viereen sohvalle.

"Olet kotona, mutta miten sinä siinä nukuit? Mitä eilen oikein tapahtui?" Kysyin Wilmalta huolestuneena.

"No... Me vain istuimme tässä ja katsoimme elokuvaa, mutta sitten minä taisin nukahtaa tähän sohvalle eikä William halunnut varmastikkaan herättää minua" Sai Wilma sujuvasti valehdeltua.

"No hyvä juttu, kävisitkö hakemassa postin?" Kysyin Wilmalta, mutta tiesin, että hän valehteli minulle.

"Joo minä käyn hakemassa postin" Sanoi Wilma ja kiiruhti ulos.

Tiesin, että Wilma valehteli, koska hän haisi alkoholille.

Wilma avasi postilaatikon ja otti sieltä valtavan kasan kirjeitä.

Kaikki muut kirjeet olivat laskuja, mutta päällimmäinen kirje oli osoitettu Wilmalle tuntemattomalta lähettäjältä.

Wilma vei kirjeet pöydälle ja avasi uteliaana oman kirjeensä.

Kirjeessä luki näin:

Rakas Wilma, meillä oli todella hauskaa juhlissa, eikö totta? Tiedän sinusta aika paljon, kuten myös osoitteesi, jonne tämän kirjeen lähetin. Tunnen myös isäsi entuudestaan. Meillä on todella paljon puhuttavaa. Tulen käymään luonasi, Eetu.

Ensin Wilma ei muistanut ketään Eetua juhlista, mutta sitten hän muisti.

"Miten ihmeessä hän tietää osoitteeni? En minä sitä ole hänelle kertonut, miten hän myös tietää isäni!?!" Huudahti Wilma pelästyneenä.

Wilma vei laskut postilaatikkoon, mutta hän ei voinut olla tarkistamatta koko pihaa, sillä enää hän ei voinut tietää, milloin häntä tarkkailtaisiin.

 

Tähän loppui osa 4, toivottavasti piditte ja muistakaa laittaa kommenttia kiitos!  ;)

 

Sainpas tehtyä viimein osan :) Toivottavasti pistätte kommenttia ja nekin, jotka eivät vielä kommenttia ole laittaneet voisivat laitella kommenttia ;)

Olin todella hämilläni ja surullinen. En tiennyt mitä ajatella. Mies jonka tapasin rannalla oli vaikuttanut täysin vilpittömältä ja oikeasti huolestuneelta puolestani, joten aloin kallistumaan pikku hiljaa rannalla olevan miehen puheisiin. Keräsin rohkeuttani ja samalla katselin miestäni joka oli vähän aikaa sitten ollut maailman ihanin mies ja kaikin puolin hyvä isä.

Olin niin surullinen, että melkein kyyneleet alkoivat väkisin valumaan silmistäni, mutta sain kyyneleet kaikkoamaan, sillä lähdin kävelemään kohti Williä vihaisena.

Will nousi ylös sohvalta hymyillen.

"Ai hei kulta, miksi olet noin vihaisen näköinen" Kysyi Will minulta ihmeissään.

"Sitä sinun kannattaa miettiä ihan itse, mutta nyt on parasta, että lähdemme heti aamusta kotiin!" Huudahdin tomerana.

"Mitä! Miksi? Eikai mitään ole sattunut?" Kysyi Will totisena.

"Mitään ei ole sattunut, mutta sinulla ei ole mitään oikeutta kysellä! Me lähdemme huomenna kotiin ja sillä hyvä, juttelemme kotona, sillä en halua täällä hotellissa alkaa puhumaan elämästämme!" Huudahdin vihaisena.

Lähdin kävelemään kohti hotellihuonetta kyyneleet silmistä valuen.

"Mitä ihmettä on oikein tapahtunut?" Mietti Will mielessään todella surullisena ja hämmentyneenä.

Heti aamusta taksi tuli hakemaan meitä, emme jutelleet toisillemme mitään ennekuin olimme kotona.

Olin todella iloinen, että olimme kotona. Matka oli kestänyt koko päivän ja olimme vasta iltapäivällä kotona.

Kun olin astunut sisään ovesta kuulin, kuinka kaksoset juoksivat minua kohti. Ensimmäisenä luokseni juoksi Wilma.

Sen jälkeen Wiliam.

"Ihanaa, että olette kotona jo nyt!" Huudahtivat kaksoset samaan aikaan.

Kun olin lähettänyt lastenhoitajan kotiin ja olimme vaihtaneet kaksosten kanssa kuulumiset, käskimme Willin kanssa kaksosten mennä leikkimään.

Käskin Willin tulla perässäni meidän huoneeseemme.

"Will, alahan kertoa, mitä sinä oikein salaat minulta?!" Kysyin vihaisesti kädet puuskassa.

"En tajua mistä sinä oikein puhut!?" Huudahti Will puolestaan ärtyneenä.

"Aaaa! Älä viitsi enää valehdella minulle! En jaksa kuunnella tuollaista!" Karjahdin kimpaantuneena.

"Noh... Hyvä on, on eräs asia, mutta jos kerron sen sinulle olet suuressa vaarassa, joten en voi kertoa asiaa sinulle" Sanoi Will painaen päänsä alas.

"Hah! Tuoko muka pitäisi uskoa?! Minä, vaarassa!" Karjahdin täynnä vihaa.

"Voi kulta, et nyt viitsisi liioitella asiaa, olen pahoillani etten voi olla sinulle rehellinen, mutta en voi kertoa sinulle tätä asiaa, sillä en halua, että joudut vaaraan!" Huudahti Will hermostuneena.

"Tiedätkö mitä?! En usko sanaakaan, joten niin kauan, kun et ole minulle rehellinen en halua, että asut täällä! Muutat täältä pois etkä tule takaisin ennekuin sinulla on kertoa minulle rehellisesti asiasi!" Karjahdin osoittaen Williä sormellani vihaisena kyyneleet silmistäni melkein valuen.

"Mutta kulta! Et voi olla tosissasi, se on vain mitään sanomaton asia!" Huudahti Will paniikissa minulle ja yritti ottaa kädestäni kiinni, mutta riuhtaisin käteni irti Willin otteesta.

"Se ei ole minulle mitään sanomaton asia!" Karjahdin Wilille ja osoitin ovea.

Will katsoi minua kyyneleet silmissään ja odotti, että olisin antanut hänelle anteeksi, mutta en todellakaan, annoin Willin hyvästellä kaksoset.

Samaan aikaan, kun ovi paiskautui kiinni minä aloin itkemään, sillä en todellakaan olisi halunnut Willin lähtevän, mutta en myöskään halunnut, että hän valehteli minulle. Ilta hämärtyi.

Will laski itsensä kaksosten tasolle.

"Minulla on teille hieman kerrottavaa, lähden vähäksi aikaa taas matkoille, mutta tulen varmasti takaisin jossain vaiheessa" Sanoi Will kyyneleet silmissään, mutta yritti olla itkemättä.

"Eiii! Et saa taas lähteä matkoille!" Karjui Wilma isälleen kyyneleet valuen ja potkaisi lattiaa vihaisena.

Wiliamkin oli todella surullinen, mutta hän osoitti sen vain laskemalla päänsä alas.

"Voi teitä, en minä teitä ole hylkäämässä, lähden vain hetkeksi aikaa matkalle" Huudahti Will lisäten ääneensä hieman iloa ja halaten samalla Wilmaa.

"Minun urhea poikani, pidä huolta siskostasi ja äidistäsi!" Sanoi Will halaten samalla Wiliamia hellästi.

"Varmasti!" Huudahti Wiliam rutistaen isäänsä lujasti.

Niin Will lähti ovesta ulos, kaksoset jäivät kyyneleet valuen katsomaan isänsä lähtöä.

Will kääntyi vielä ulkona katsomaan taloa jonne hän ei ehkä enää ikinä palaisi, Will kuitenkin toivoi todella paljon pääsevänsä taloon jo hyvin pian takaisin.

Kun Will oli lähtenyt loikoilin vain sohvalla pyjamassani, sillä olin niin surullinen. Kaksoset olivat minusta todella huolissaan ja etenkin Wilma.

Tämän kriisin keskellä Wilma halusi opetella tekemään itse ruokaa, mutta tulos oli pitkään vain palanut leivos.

Pian kuitenkin Wilmasta tuli todella hyvä leivosten tekijä ja hän oli varsin iloinen asiasta.

Aina, kun kaksoset olivat koulussa menin istumaan takapihalle ja itkin Willin perään.

En voinut uskoa, että niin kunnollinen mies kuin Will olisi salannut minulta jotain ja, että salaisuus vaarantaisi minut.

Seuraavana päivänä kaksoset olivat koulussa, kun oveen koputettiin napakasti. Menin avaamaan ovea pyjamassani.

Avasin oven ja näin vain mustan henkilön.

"Hei!" Huudahdin henkilölle, jota en aluksi tunnistanut takaapäin.

Mies kääntyi ympäri hitaasti.

"No hei Venla!" Sanoi mies hymyillen iloisesti.

"Sinä!" Huudahdin järkyttyneenä.

"Päätin tulla katsomaan kuinka voit ja tarvitsisitko apua?" Sanoi mies iloisesti.

"En todellakaan tiedä kuka olet tai mistä tunnet minut, mutta en kaipaa sinun apuasi!" Huudahdin miehelle vihaisesti.

"Selvä on, mutta halusin vain sanoa, että teit viisaasti, kun jätit Willin" Sanoi mies nyökytellen totisena.

"Vakoiletko sinä minua?! Tiedoksi sinulle, että rakastan Williä emmekä ole eronneet lopullisesti, mutta me nyt vain pidämme tauon, sitäpaitsi asiamme eivät alkuunkaan kuulu sinulle, joten jätä minut ja perheeni rauhaan!" Huudahdin miehelle vihaisesti.

"Tiedoksi sinulle, että minä en ole perheellesi uhka vaan Will on" Sanoi mies edelleenkin tyynenä ja rauhallisena.

"Jättäisit minut nyt rauhaan, kaksosetkin pääsevät kohta koulusta enkä halua, että olet täällä kun he tulevat, joten lähde nyt vain pois!" Huudahdin miehelle vihaisesti.

Kävelin takaisin sisälle taloon.

"En lähde tästä minnekkään ennekuin annat minulle luvan tulla katsomaan sinua huomenna" Sanoi mies ivallisesti hymyillen.

Pysähdyin ja tunsin kuinka vihainen aloin olemaan, kävelin takaisin ovelle.

"Etkö sinä tajua? En edes tunne sinua, joten en todellakaan halua, että tulet lähellekkään taloani tai perhettäni" Sanoin osoittaen miestä sormellani.

"Lupaan kertoa huomenna itsestäni, mutta sinun täytyy luvata, että saan tulla huomenna katsomaan sinua tai en lähde tästä minnekkään!" Huudahti mies kädet puuskassa.

"No hyvä on, tule huomenna samaan aikaan, koska silloin kaksoset ovat koulussa, mutta muista, että huomenna on viimeinen kerta, kun tulet tänne!" Huudahdin miehelle kireänä.

"Sovitaan niin, olen muuten Jim"  Sanoi mies eli Jim salaperäisesti hymyillen ja lähti kävelemään pois päin.

Jäin katsomaan Jimiä, sillä vaikken tuntenut häntä, tuntui hän varsin salaperäiseltä ja arvoitukselliselta.

Melkein samalla hetkellä kaksosten koulubussi saapui pihallemme. Heti kaksoset alkoivat tehdä ahkerasti läksyjä, sillä tänään oli heidän syntymäpäivänsä.

Wilmasta tuli todella kaunis tapaus. Hänelle arpoutui mammona tavoite.

Wiliamistakin kasvoi todella komea poika, hänelle arpoutui romantiikka tavoite ;D

Kuka on Jim? Miten Willille käy? Tämän saatte tietää ensi osassa :)

Tässäpä teille osa 3, toivottavasti piditte ja muistakaahan laitella kommenttia kiitos! ;)

Vihdoin sain tehtyä toisen osan, joten toivottavasti pidätte ja muistakaa pistää kommenttia, kun olette lukeneet osan ;)

Meillä meni Willin kanssa todella hyvin ja olimmekin päättäneet mennä piakkoin naimisiin, sitä ennen, täytyi kuitenkin opettaa kaksosille tärkeitä taitoja. Will halusi mielellään opettaa kaksoset potalle.

Minä hoidin ruoan laiton ja ilmeisesti Wilma oli tästä järjestelystä mielissään ilmeestä päätellen :D

Pari kuukautta myöhemmin oli kaksosten aika kasvaa lapsiksi.

Wilmasta tuli oikein nätti omasta mielestäni...

Ja Wiliamista oikein komea.

Päätin hieman leikkiä Wiliamin kanssa, mutta hänellä taisi olla kuitenkin kivempaa oman ikäisensä kanssa.

Tässä tapauksessa siskonsa kanssa. He olivat erottamattomat.

Pari päivää myöhemmin kotiimme soitettiin, Will meni vastaamaan.

"Haloo?" Sanoi Will pirteästi.

Puhelimen toisesta päästä ei kuulunut mitään.

"Haloo! Onko siellä joku?" Kysyi Will ärtyneenä.

Kun vastausta ei kuulunut Will ajatteli jonkun soittaneen väärään numeroon eikä soittaja kehdannut sanoa mitään.

Soittaja oli kuitenkin soittanut aivan oikeaan numeroon.

Pian päätettiin järjestää häät. Vieraita oli kutsuttu melko paljon.

Juhlat kestivät iltaan asti, meno oli rentoa ja onnekseni vieraat viihtyivät.

Illan päätteeksi menimme naimisiin.

"Tahdotko sinä, Venla Forest tulla vaimokseni" Kysyi Will minulta onnellisena.

"Tahdon, tahdotko sinä, Will Gate tulla miehekseni?" Kysyin yhtä onnellisena.

"Tahdon" Sanoi Will hymyillen.

Niin vaihdoimme sormukset ja suutelimme kaaren alla.

Vieraat taputtivat onnellisina meidän puolestamme.

Onnistuneiden hääjuhlien kunniaksi hyppäsimme limusiinin kyytiin.

Kävimme kiertämässä koko Kaunialan onnellisina.

"Kulta, lähdetäänkö häämatkalle?" Kysyi Will aivan kuin olisi suunnitellut matkaa jo pidemmän aikaa.

"Voi kulta, se olisi ihanaa!" Huudahdin ja halasin Williä onnellisena.

Sovimme, että minä varaisin matkan ihan minne vain halusinkin. Päätin varata matkan Twikkii-saarelle, matka kestäisi 5 päivää, mutta se tulisi aika kalliiksi ja meillä ei ollut matkaan varaa vaikka kävimme molemmat töissä. Päätin kuitenkin varata matkan.

Minä aloin kirjoittelemaan ravintolaoppaita, jotta saisimme rahat kokoon.

Will päätti lähteä takapihallemme kaivamaan, jos sieltä löytyisi jotain arvokasta.

Parin päivän päästä olimme saaneet rahat kokoon ja olimme valmiit lähtemään matkaan. Hyvästelimme kaksoset jotka alkoivat itkemään, sillä he eivät olleet koskaan aikaisemmin jääneet vieraan kanssa näin pitkäksi aikaa yksin.

"Me palaamme jo 5 päivän päästä" Lohduttelin Wilmaa samalla halaten.

Pian lastenhoitaja saapui. Täytyy myöntää, että minua hieman hirvitti jättää ensimmäistä kertaa kaksoseni hoitoon aivan vieraan ihmisen käsiin, mutta päätin kuitenkin unohtaa pelkoni ja lähteä unohtumattomalle häämatkalle.

Hieman myöhemmin taksi piippasi pihalla ja me lähdimme matkalaukkujemme kanssa autolle.

Niin lähdimme unohtumattomalle matkalle.

Monen tunnin päästä olimme saapuneet majapaikkaamme rantahotelliin.

Hotelli oli todella lumoavan näköinen ja takapihalla oli kaunis merenranta.

Menin tiskille ilmoittautumaan.

"Hei, minulle ja miehelleni oli varattu häähuone nimellä Venla Forest" Sanoin iloisesti hymyillen.

"Aivan, nimi vain alle ja tässä on huoneenne avain, huoneenne on heti käytävän päässä ja onnea uudelle parille" Sanoi mies hymyillen ojentaen samalla minulle huoneen avaimen.

"Kiitos paljon" Sanoin hymyillen ja lähdin Willin kanssa kohti huonetta.

Astuimme huoneeseen.

"Oi, tämä huone on ihanan näköinen" Sanoin hymyillen ja menin istumaan mukavan näköiselle tuolille.

"Niin on" Vastasi Will hymyillen takaisin.

Pian kuitenkin nousin tuolista ja hyppäsin Willin syliin.

"Kiitos siitä, että olet mieheni" Sanoin onnellisena.

"Kiitos sinulle, että olet vaimoni" Sanoi Will takaisin halaten minua hellästi.

Kauaa emme kuitenkaan huoneessa olleet, sillä päätimme lähteä hotellin rannalle. Will halusi ottaa aurinkoa ja minä halusin mennä uimaan mereen.

Hetken päästä Will nousi ylös seisomaan ja katsoi kallioihin päin. Willillä oli tunne, että joku tarkkaili häntä, mutta kallioilla ei näkynyt ketään.

"Taidan vain kuvitella" Naurahti Will mielessään ja jatkoi auringon ottamista.

Will oli kuitenkin oikeassa, heitä tarkkailtiin.

Myöhemmin samana päivänä menin kysymään hotellin virkailijalta mielenkiintoisia kohteita minne voisimme Willin kanssa mennä, virkailija suositteli, että kävisimme mysteerimajalla.

Sinnehän minä ja Will päätimme heti kävellä. Saarella oli niin kuuma, että päätin olla bikiineilläni.

Hieman myöhemmin saavuimme mysteerimajalle. Maja näytti varsin mielenkiintoiselta.

Menimme sisälle ja siellä tapasimme Poppamiehen joka vaikutti todella ystävälliseltä.

"Hei vaan, haluisitteko te auttaa minua korjaamaan tavarani?" Kysyi Poppamies ystävällisesti.

"Tottakai me voimme teitä auttaa" Sanoin iloisesti, mutta oletin, että Poppamies auttaisi meitä.

Olin kuitenkin aivan väärässä, sillä Poppamies lähti suorinta tietä lekottelemaan pihalla olevaan riippukeinuun.

Olin hieman vihainen, mutta päätin kuitenkin auttaa Poppamiestä. Minä päätin korjata vessan kylpyammeen.

Will korjasi television ja mikron. Pian ilta hämärtyi ja saimme viimein korjattua kaikki tavarat.

Hetken päästä Poppamies astui majaan ja tuli luokseni.

"Tässä on sinulle ja miehellesi lahja minulta kiitollisuuden osoituksena, käyttäkää sitä viisaasti" Sanoi Poppamies ojentaen minulle paketin.

"Voi kiitos paljon" Sanoin hieman hämilläni, mutta päätin avata paketin vasta kotiin palattuamme.

Niin lähdimme hyvillä mielin kohti majapaikkaamme.

Majapaikassamme menimme rentoutumaan sängylle.

"Tämä on ollut aivan ihana päivä" Sanoin Wilille hymyillen.

"Niin on" Vastasi Will hymyillen ja kietoi kätensä ympärilleni.

Pian olimme alusvaatteisillamme ja suutelimme toisiamme intohimoisesti, olihan tämä meidän hääyömme.

Myöhemmin nukahdimme hyvillä mielin.

Aamulla Will heräsi ennen minua ja nousi ylös.

Will käveli parvekkeelle.

"Täältähän on hienot näkymät" Mietti Will mielessään ja käveli takaisin sisälle.

"Olen minä vaan saanut ihanan vaimon vaikka en edes ansaitsisi häntä" Mietti Will surullisena mielessään katsoen minua.

Myöhemmin samana päivänä päätin lähteä tutkimaan haaksirikkoutunutta merirosvolaivaa, Will oli mielummin halunnut kierrellä saarta.

Päätin kiivetä tähystystorniin katsomaan, miltä saari näyttää korkealta.

Päätin myös kokeilla miekkailu taitojani, mutta olin varsin surkea.

Viimeiseksi päätin mennä tutkimaan Kapteenin huonetta, huone oli pimeä ja kylmä.

Hetken päästä näin pimeässä huoneessa violetin henkilön ja juoksin kiljuen pakoon.

"Aaaaa!" Kiljuin etsien piilopaikkaa.

Pian kuitenkin huomasin, että Kapteeni oli varsin hupaisaa seuraa ja meistä tulikin ystävykset.

Pian ilta hämärtyi. Will oli ostamassa minulle matkamuistoa.

Hieman myöhemmin Will tuli merirosvolaivaan ja suuteli minua tervehdykseksi.

"Hei kulta, miten sinulla meni täällä?" Kysyi Will hymyillen.

"Todella hyvin, tapasin..." Päätin kuitenkin olla hiljaa asiasta, että olin tavannut Kapteenin haamun.

"Tapasin erään mukavan naisen" Sanoin nopeasti hymyillen.

"Hienoa, haluaisitko tanssia kanssani hieman?" Kysyi Will maireasti hymyillen ja ojensi kätensä.

Niin me aloimme tanssia merirosvolaivan kannella haltioituneina.

Seuraavana päivänä Will meni tekemään tuttavuutta hotellimme naapuriin.

Minä päätin mennä ottaa rennosti ranalla istuen.

Pian tuli ilta. Keräilin matkamuistoja rannalta, kun katsoin sivulleni ja huomasin miehen tuijottavan minua. En kuitenkaan jäänyt tuijottamaan mieheen sen enempää vaan aloin katselemaan merellä olevia aaltoja.

Olin niin haltioissani merestä etten ollut huomannut miehen tulevan taakseni.

"Hei!" Mies huusi vihaisen oloisena ja käveli minua kohti.

Käännyin katsomaan ihmeissäni.

"Lähde kotiisi heti, et ole turvassa täällä, miehesi ei ole sitä mitä esittää, lähde vielä kun voit!" Huusi mies minulle huolestuneena ja lähti juoksemaan pois päin.

Minä seisoin järkyttyneenä ja hieman peloissani paikoillani ja katsoin, kun mies katosi näkyvistäni. En tiennyt miten reagoida miehen sanomiseen.

 

Kuka oli tämä salaperäinen mies? Mitä hän tarkoitti sanomisillaan?

 

Tässä oli toinen osa, toivottavasti piditte ja muistakaa laittaa kommenttia kiitos! ;)

 

Hei lukijat! Aloitan uuden legacyni nyt ja toivon, että laitatte kommenttia, mitä mieltä olette lc:stäni ;) Kirjoitan minä muodossa.

Minun nimeni on Venla Forest, olen 22 vuotta ja asun Kaunialassa.

Sain vähillä rahoillani tälläisen talon... tai no, kopin pikemminkin.

Voi, Rod Humble toi minulle lahjan, mutta valitan, et ole ihan minun makuuni ;D

Rod Humblen lahjasta oli kuitenkin paljon hyötyä, sillä sain etsittyä tietokoneelta kätevästi työpaikkoja. Tarjolla oli Rikospoliisin ura, se oli kuin tehty minulle, joten otin työpaikan vastaan.

Makoilin sängylläni ja mietin...

"Eikö unelmieni mies voisi vain kävellä ovesta sisään?"

Unelmieni mies ei taatusti ollut naapureistani kukaan.

Päätin kuitenkin tutustua naapuriini Niinaan, sillä hän vaikutti mukavalta.

"Oletko jo kuullut uudesta kahvilasta joka on avattu Stadiin?" Kysyi Niina minulta hymyillen.

Kauaa en kuitenkaan Niinan kanssa jutustellut, sillä minulla oli todella kova nälkä, joten menin laittamaan itselleni valmisaterian.

Päätin, myös hieman lukea logiikkaa, sillä se kuulemma auttoi minua eteenpäin urallani.

Ensimmäinen työpäivänä meni ihan mukavasti, mutta en saanut kaipaamaani ylennystä.

Sen sijaan toin tämän komistuksen kotiini töistä. Miehen nimi oli Will.

Meillä Willin kanssa meni todella hyvin ja juttu luisti.

Eipä aikaakaan, kun juttumme meni vakavemmalle asteelle.

"Taidan olla rakastumassa sinuun Venla Forest" Sanoi Will minulle hymyillen.

"Niin taidan olla minäkin" Vastasin ja katsoin suoraan Willin kauniisiin silmiin.

Parin päivän päästä päätimme muuttaa yhteen.

Will toi talouteen 45 000 simoleonia, aika hyvin.

Saimme rakennettua sillä rahalla tälläisen talon.

Vein Willin heti ensimmäiseksi kampaajalle ja näin komea Willistä tuli.

Olimme todella onnellisia Willin kanssa.

Aamulla menin paistamaan räiskäleitä ne, kun olivat Willin herkkua.

Kun olimme syöneet Will otti kädestäni kiinni.

"Kulta, minulla olisi sinulle lahja" Sanoi Will minulle hymyillen.

"Voi, mitä sinä olet nyt mennyt minulle ostamaan?" Kysyin naurahtaen.

Ajattelin aluksi, että rasiassa olisi jokin rannerengas, mutta...

"Tässä sinulle kulta" Sanoi Will hymyillen ja työnsi rasian minua kohti.

"Oi Will! Tämä sormus on upea!" Huudahdin onnellisena.

(Huomatkaa Willin ilme, hän jännitti vastaustani kovasti :D)

"Menetkö kanssani kihloihin?" Kysyi Will lopulta.

"Voi, tietenkin menen" Sanoin Wilille onnellisena ja otin hänen kädestään kiinni.

Pian minun olisi lähdettävä töihin, mutta sitä ennen minun täytyi käydä suihkussa.

Hieman myöhemmin lähdin töihin, mitä onnellisempana. Wilillä oli kuitenkin aivan muut asiat mielessä, kuin meidän kihlauksemme.

"Hei Will" Sanoi nainen hymyillen ja kätteli Williä tuttavallisesti.

"Mehän sovimme, että tapaamme vain iltaisin, koska silloin on pimeää ja kaikki ovat nukkumassa, mutta nyt onneksi Venla lähti töihin" Sanoi Will totisena.

"Selvä, mutta mitenkäs suunitelma onnistuu?" Kysyi nainen hymyillen.

"Hyvin, ei ole ongelmia, menimme juuri kihloihin" Naurahti Will naiselle.

"Sehän on hyvä, mutta muista, että et ala pelleilemään tunteillasi, sillä silloin voi käydä niin, että rakastut häneen" Sanoi nainen tuimasti.

"Hah, no enköhän minä ole näyttänyt teille, että osaan pitää tunteet ja työn erillään" Sanoi Will kivahtaen.

"Olet olet, mutta halusin vain varmistaa. Soita minulle, jos tulee jotain ongelmia" Sanoi nainen ja lähti kävelemään pois.

Olin juuri saapunut töistä, kun minuun osui todella valtava salama.

"Aaaaaaaiii!" Kiljuin, kun tunsin salaman osuvan minuun.

"Voi hyvä tavaton!" Huudahti Will kauhuissaan katsoen vierestä.

(Ilta hämärtyi juuri)

Kaaduin maahan tajuttomana.

Onneksi Will oli vieressä ja kantoi minut sisälle taloon.

Will kantoi minut sohvalle lepäämään.

Aamuyöstä heräsin aivan, kuin minulle ei olisi käynytkään mitään, menin suihkuun pesemään itseni. Kun tulin suihkusta huomasin, että vatsani oli pyöristynyt, olin raskaana. Juoksin heti kertomaan tai oikeastaan näyttämään asian Wilille.

"Kulta, olet näemmä kunnossa" Sanoi Will naurahtaen ja halaten minua hellästi.

"Mitä ihmettä?!?!?! Sinähän olet raskaana!" Huudahti Will hyvin, hyvin hämmentyneenä.

"Niin olen! Eikö ole hienoa?" Huudahdin onnellisena.

"Voi ei, ei tässä näin pitänyt käydä, tämä ei kuulunut suunitelmaan" Ajatteli Will mielessään.

"Öö... Tuota... On todella hienoa" Sanoi Will yrittäen vetää tekohymyn naamalleen, mutta näin tuon hymyn taakse.

"Ei voi olla totta!!!!! Sinä et halua vauvaa, niinkö?!?!" Kysyin raivoten Williltä.

"Ei, älä käsitä asiaa väärin, minä vain..." Sanoi Will kiihtyneenä, mutta ei saanut sanoa lausettaan loppuun.

"Anna olla!!!! En jaksa kuunnella selittelyjäsi, et tainnut olla meidän suhteen, koskaan tosissasi!!" Huudahdin Willille vihaisena ja lähdin huoneesta.

Will jäi yksin huoneeseen miettimään.

"Ei voi olla totta, meille on tulossa vauva ja minä olen rakastumassa Venlaan, ei voi olla totta" Mietti Will paniikissa, mutta päätti vakuuttaa Venlan siitä, että on todella innoissaan vauvasta.

Katsoin ikkunasta ulos ja mietin.

"Venla" Sanoi Will hiljaa takanani.

"Mene pois" Sanoin vaisusti.

"En mene, nyt saat kuunnella minua" Sanoi Will tomerasti ja tuli luokseni.

"Olen niin pahoillani etten äsken näyttänyt intoani vauvan suhteen, mutta minulla on nyt vain niin suuret työ paineet. Olen oikeasti todella innoissani ja onnellinen vauvastamme" Sanoi Will vaisusti ja odotti, mitä minä sanoisin.

"Hah, et sinä äsken onnelliselta vaikuttanut" Sanoin vihaisena.

"Kulta, olin niin ajatuksissani, kun sanoit asian, mutta nyt kun ajattelen asiaa selkeästi, olen maailman onnellisin mies" Sanoi Will hymyillen ja otti kädestäni kiinni.

Lopulta en jaksanut enää vihoitella Willille, joten halasin tätä.

"Kyllä minä uskon sinuun Will" Sanoin hymyillen ja rutistin Williä voimakkaasti.

Illalla vessassa ollessani tunnustelin vatsaani ja huomasin sen olevan jo todella iso.

"Kohta on aika" Mietin mielessäni hymyillen.

Myöhemmin aamuyöstä oli synnytyksen aika.

"Aaaaa!" Karjuin kivuista.

"En pysty katsomaan" Huudahti Will paniikissa.

Pian sain pitää sylissäni pientä tyttövauvaa, joka oli aivan kuin isänsä, silmät ruskeat ja hiukset punaiset, mutta ihon väri ei ollut minun eikä Willin. Päätimme antaa tytölle nimeksi Wilma.

Menin antamaan Wilman Willin syliin, sillä minulla oli vielä outo tunne vatsassa.

Niinpä synnytin toisen vauvan, joka oli poika. Annoimme hänelle nimeksi isänsä ja siskonsa mukaan Wiliam. Wiliam oli aivan samannäköinen, kuin siskonsa.

Menin laittamaan Wiliamin kehtoon.

Will meni laittamaan Wilman kehtoon.

Will tuli halaamaan minua.

"Aivan mahtavaa, että saimme kaksoset" Sanoi Will minulle nyt todella onnellisen näköisenä.

"Niin on" Sanoin rutistaen Williä todella lujasti.

Hieman myöhemmin Willin oli lähdettävä töihin.

Kun Will tuli töistä hän tuli halaamaan minua.

"Minä rakastan sinua Venla" Sanoi Will tarkoittaen sitä todella.

"Niin minäkin sinua Will" Sanoin hymyillen.

Naimisiinmeno alkoi tulla meidän kummankin mieleen, mutta ei sentään ihan vielä.

Eipä aikaakaan, kun oli Wilman ja Wiliamin syntymäpäivä.

Wilmasta tuli todella kaunis, aivan kuin äitinsä, hiuksia ja silmiä lukuun ottamatta.

Samoin Wiliamista tuli todella komea.

Eräänä iltapäivänä lähdin käymään kaupassa.

Ilta hämärtyi ja Will kutsui taas tämän tuntemattoman naisen pihallemme.

"Kiitos kun tulit. En halua enää jatkaa suunitelmaa, minulle riitti" Sanoi Will vakavana.

"Hah, tuo oli varmasti vitsi?" Naurahti nainen ivallisesti.

"Ei se ollut mikään vitsi, olen tosissani, haluan lopettaa tämän, sillä nyt minulla on kaksi aivan ihanaa lasta ja tuleva vaimo jota rakastan" Sanoi Will totisena.

"Et voi olla tosissasi!!!! Etkö sinä tajua, että ei suunnitelmia noin vain peruta ja mitä firmakin sanoisi tästä? Lupasit ettet laita tunteita peliin ja petit minut, sekä firman. Et sinä todellakaan voi lopettaa suunnitelmaamme" Huudahti nainen kiukkuisena.

"Sinä et komentele minua!!!! Minä lopetan suunnitelman tähän, joten se on loppu nyt!!!!" Huusi Will vihaisena.

"Will, firma taatusti kostaa tämän sinulle, silloin minä en ole sinua auttamassa" Sanoi nainen vihaisena.

Will ei sanonut enään mitään, katsoi vain, kun nainen käveli pois.

Minkä suunnitelman Will halusi lopettaa? Mitä suunnitelma koski? Voi Will, mitä sinä olet mennyt tekemään?

Tähän loppui ensimmäinen osa, muistakaahan pistää kommenttia kiitos ;)