Osa 1 Salaisuuksia vain

Hei lukijat! Aloitan uuden legacyni nyt ja toivon, että laitatte kommenttia, mitä mieltä olette lc:stäni ;) Kirjoitan minä muodossa.

Minun nimeni on Venla Forest, olen 22 vuotta ja asun Kaunialassa.

Sain vähillä rahoillani tälläisen talon... tai no, kopin pikemminkin.

Voi, Rod Humble toi minulle lahjan, mutta valitan, et ole ihan minun makuuni ;D

Rod Humblen lahjasta oli kuitenkin paljon hyötyä, sillä sain etsittyä tietokoneelta kätevästi työpaikkoja. Tarjolla oli Rikospoliisin ura, se oli kuin tehty minulle, joten otin työpaikan vastaan.

Makoilin sängylläni ja mietin...

"Eikö unelmieni mies voisi vain kävellä ovesta sisään?"

Unelmieni mies ei taatusti ollut naapureistani kukaan.

Päätin kuitenkin tutustua naapuriini Niinaan, sillä hän vaikutti mukavalta.

"Oletko jo kuullut uudesta kahvilasta joka on avattu Stadiin?" Kysyi Niina minulta hymyillen.

Kauaa en kuitenkaan Niinan kanssa jutustellut, sillä minulla oli todella kova nälkä, joten menin laittamaan itselleni valmisaterian.

Päätin, myös hieman lukea logiikkaa, sillä se kuulemma auttoi minua eteenpäin urallani.

Ensimmäinen työpäivänä meni ihan mukavasti, mutta en saanut kaipaamaani ylennystä.

Sen sijaan toin tämän komistuksen kotiini töistä. Miehen nimi oli Will.

Meillä Willin kanssa meni todella hyvin ja juttu luisti.

Eipä aikaakaan, kun juttumme meni vakavemmalle asteelle.

"Taidan olla rakastumassa sinuun Venla Forest" Sanoi Will minulle hymyillen.

"Niin taidan olla minäkin" Vastasin ja katsoin suoraan Willin kauniisiin silmiin.

Parin päivän päästä päätimme muuttaa yhteen.

Will toi talouteen 45 000 simoleonia, aika hyvin.

Saimme rakennettua sillä rahalla tälläisen talon.

Vein Willin heti ensimmäiseksi kampaajalle ja näin komea Willistä tuli.

Olimme todella onnellisia Willin kanssa.

Aamulla menin paistamaan räiskäleitä ne, kun olivat Willin herkkua.

Kun olimme syöneet Will otti kädestäni kiinni.

"Kulta, minulla olisi sinulle lahja" Sanoi Will minulle hymyillen.

"Voi, mitä sinä olet nyt mennyt minulle ostamaan?" Kysyin naurahtaen.

Ajattelin aluksi, että rasiassa olisi jokin rannerengas, mutta...

"Tässä sinulle kulta" Sanoi Will hymyillen ja työnsi rasian minua kohti.

"Oi Will! Tämä sormus on upea!" Huudahdin onnellisena.

(Huomatkaa Willin ilme, hän jännitti vastaustani kovasti :D)

"Menetkö kanssani kihloihin?" Kysyi Will lopulta.

"Voi, tietenkin menen" Sanoin Wilille onnellisena ja otin hänen kädestään kiinni.

Pian minun olisi lähdettävä töihin, mutta sitä ennen minun täytyi käydä suihkussa.

Hieman myöhemmin lähdin töihin, mitä onnellisempana. Wilillä oli kuitenkin aivan muut asiat mielessä, kuin meidän kihlauksemme.

"Hei Will" Sanoi nainen hymyillen ja kätteli Williä tuttavallisesti.

"Mehän sovimme, että tapaamme vain iltaisin, koska silloin on pimeää ja kaikki ovat nukkumassa, mutta nyt onneksi Venla lähti töihin" Sanoi Will totisena.

"Selvä, mutta mitenkäs suunitelma onnistuu?" Kysyi nainen hymyillen.

"Hyvin, ei ole ongelmia, menimme juuri kihloihin" Naurahti Will naiselle.

"Sehän on hyvä, mutta muista, että et ala pelleilemään tunteillasi, sillä silloin voi käydä niin, että rakastut häneen" Sanoi nainen tuimasti.

"Hah, no enköhän minä ole näyttänyt teille, että osaan pitää tunteet ja työn erillään" Sanoi Will kivahtaen.

"Olet olet, mutta halusin vain varmistaa. Soita minulle, jos tulee jotain ongelmia" Sanoi nainen ja lähti kävelemään pois.

Olin juuri saapunut töistä, kun minuun osui todella valtava salama.

"Aaaaaaaiii!" Kiljuin, kun tunsin salaman osuvan minuun.

"Voi hyvä tavaton!" Huudahti Will kauhuissaan katsoen vierestä.

(Ilta hämärtyi juuri)

Kaaduin maahan tajuttomana.

Onneksi Will oli vieressä ja kantoi minut sisälle taloon.

Will kantoi minut sohvalle lepäämään.

Aamuyöstä heräsin aivan, kuin minulle ei olisi käynytkään mitään, menin suihkuun pesemään itseni. Kun tulin suihkusta huomasin, että vatsani oli pyöristynyt, olin raskaana. Juoksin heti kertomaan tai oikeastaan näyttämään asian Wilille.

"Kulta, olet näemmä kunnossa" Sanoi Will naurahtaen ja halaten minua hellästi.

"Mitä ihmettä?!?!?! Sinähän olet raskaana!" Huudahti Will hyvin, hyvin hämmentyneenä.

"Niin olen! Eikö ole hienoa?" Huudahdin onnellisena.

"Voi ei, ei tässä näin pitänyt käydä, tämä ei kuulunut suunitelmaan" Ajatteli Will mielessään.

"Öö... Tuota... On todella hienoa" Sanoi Will yrittäen vetää tekohymyn naamalleen, mutta näin tuon hymyn taakse.

"Ei voi olla totta!!!!! Sinä et halua vauvaa, niinkö?!?!" Kysyin raivoten Williltä.

"Ei, älä käsitä asiaa väärin, minä vain..." Sanoi Will kiihtyneenä, mutta ei saanut sanoa lausettaan loppuun.

"Anna olla!!!! En jaksa kuunnella selittelyjäsi, et tainnut olla meidän suhteen, koskaan tosissasi!!" Huudahdin Willille vihaisena ja lähdin huoneesta.

Will jäi yksin huoneeseen miettimään.

"Ei voi olla totta, meille on tulossa vauva ja minä olen rakastumassa Venlaan, ei voi olla totta" Mietti Will paniikissa, mutta päätti vakuuttaa Venlan siitä, että on todella innoissaan vauvasta.

Katsoin ikkunasta ulos ja mietin.

"Venla" Sanoi Will hiljaa takanani.

"Mene pois" Sanoin vaisusti.

"En mene, nyt saat kuunnella minua" Sanoi Will tomerasti ja tuli luokseni.

"Olen niin pahoillani etten äsken näyttänyt intoani vauvan suhteen, mutta minulla on nyt vain niin suuret työ paineet. Olen oikeasti todella innoissani ja onnellinen vauvastamme" Sanoi Will vaisusti ja odotti, mitä minä sanoisin.

"Hah, et sinä äsken onnelliselta vaikuttanut" Sanoin vihaisena.

"Kulta, olin niin ajatuksissani, kun sanoit asian, mutta nyt kun ajattelen asiaa selkeästi, olen maailman onnellisin mies" Sanoi Will hymyillen ja otti kädestäni kiinni.

Lopulta en jaksanut enää vihoitella Willille, joten halasin tätä.

"Kyllä minä uskon sinuun Will" Sanoin hymyillen ja rutistin Williä voimakkaasti.

Illalla vessassa ollessani tunnustelin vatsaani ja huomasin sen olevan jo todella iso.

"Kohta on aika" Mietin mielessäni hymyillen.

Myöhemmin aamuyöstä oli synnytyksen aika.

"Aaaaa!" Karjuin kivuista.

"En pysty katsomaan" Huudahti Will paniikissa.

Pian sain pitää sylissäni pientä tyttövauvaa, joka oli aivan kuin isänsä, silmät ruskeat ja hiukset punaiset, mutta ihon väri ei ollut minun eikä Willin. Päätimme antaa tytölle nimeksi Wilma.

Menin antamaan Wilman Willin syliin, sillä minulla oli vielä outo tunne vatsassa.

Niinpä synnytin toisen vauvan, joka oli poika. Annoimme hänelle nimeksi isänsä ja siskonsa mukaan Wiliam. Wiliam oli aivan samannäköinen, kuin siskonsa.

Menin laittamaan Wiliamin kehtoon.

Will meni laittamaan Wilman kehtoon.

Will tuli halaamaan minua.

"Aivan mahtavaa, että saimme kaksoset" Sanoi Will minulle nyt todella onnellisen näköisenä.

"Niin on" Sanoin rutistaen Williä todella lujasti.

Hieman myöhemmin Willin oli lähdettävä töihin.

Kun Will tuli töistä hän tuli halaamaan minua.

"Minä rakastan sinua Venla" Sanoi Will tarkoittaen sitä todella.

"Niin minäkin sinua Will" Sanoin hymyillen.

Naimisiinmeno alkoi tulla meidän kummankin mieleen, mutta ei sentään ihan vielä.

Eipä aikaakaan, kun oli Wilman ja Wiliamin syntymäpäivä.

Wilmasta tuli todella kaunis, aivan kuin äitinsä, hiuksia ja silmiä lukuun ottamatta.

Samoin Wiliamista tuli todella komea.

Eräänä iltapäivänä lähdin käymään kaupassa.

Ilta hämärtyi ja Will kutsui taas tämän tuntemattoman naisen pihallemme.

"Kiitos kun tulit. En halua enää jatkaa suunitelmaa, minulle riitti" Sanoi Will vakavana.

"Hah, tuo oli varmasti vitsi?" Naurahti nainen ivallisesti.

"Ei se ollut mikään vitsi, olen tosissani, haluan lopettaa tämän, sillä nyt minulla on kaksi aivan ihanaa lasta ja tuleva vaimo jota rakastan" Sanoi Will totisena.

"Et voi olla tosissasi!!!! Etkö sinä tajua, että ei suunnitelmia noin vain peruta ja mitä firmakin sanoisi tästä? Lupasit ettet laita tunteita peliin ja petit minut, sekä firman. Et sinä todellakaan voi lopettaa suunnitelmaamme" Huudahti nainen kiukkuisena.